Ruuhkaa elämänkaistalla 🫶🏼

Kotonani asuu 2 teiniä, 2 koiraa ja 3 kissaa. En oikein ymmärrä, missä vaiheessa tässä näin kävi. Elämä on melko ruuhkaisaa tällä hetkellä.

Päivä alkaa yleensä sillä, että joku kissoista päättää minun nukkuneen tarpeeksi ja että heillä on nälkä. Tämä tapahtuu yleensä kello viiden ja kuuden välillä aamulla. Jotain revitään alas tiskipöydältä, tiputetaan hyllyltä tai roikutaan Yucca-palmussa. Kukkaruukku ylösalaisin keskelle olohuoneen mattoa toimii melko vakiona.

Kun minut on saatu pystyyn, ovat kaikki hurjan tyytyväisiä. Horjun vessaan koko eläinlauman seuratessa perässä. Siellä me istutaan aamupissalla kaikki yhdessä. Tämä on kotona ihan tavallista. Yksinolo on vieras käsite. Vanhempi poika puuskahti kerran, ettei täällä saa ikinä olla rauhassa, kun aina on vähintään yksi eläin huoneessa. Minua nauratti. Sehän näissä on juuri se ihanuus. Kun ovat niin seurallisia.

Kun kissat on ruokittu, on saatava teinit ylös sängyistään. Käytettävä koirat lenkillä. Katsottava, että teinit syövät aamupalansa ja ehtivät kouluun ajoissa. Ruokittava koirat. Siivottava kissanhiekka. Laitettava omat eväät työpäivälle ja vähän ripsaria.

Päivästä riippuen saatan tehdä töitä kotona. Useimmiten lähden Väestöliiton terapiapalveluihin keskustaan junalla. Viiletän fillarilla asemalle. Ei ihmisen aina tarvitse jaksaa kävellä. ..? Junassa luen päivän uutisia tai vastailen viesteihin. Usein katselen ihan vain maisemia ikkunasta ja mikrobreikkailen.

Töissä on ihanaa! Kirjoitan siitä joskus erikseen! Työpäivän aikana saatan ehtiä salille tai joskus käyn ennen työpäivän alkua pienellä aamupäivätreenillä. Omasta kunnosta huolehtiminen on minulle tärkeää. Se on myös sitä aikaa, kun saan keskittyä ihan vaan omaan itseeni ja omaan tekemiseen. Lihaskuntoharjoittelu on parhaimmillaan aivan meditatiivista puuhaa. Toisaalta jos olo on väsynyt enkä jaksa treenata, kaivan kirjan esiin ja nostan jalat pöydälle tai lähden etsimään juttukaveria kollegoista.

Töistä lähtiessä soitan yleensä jommalle kummalle pojalle. On aika tavallista, että päivän aikana on ehtinyt jo jotain tapahtua. Kotiin päästyä koirat lenkille. Ruokakauppaan ja ruuat tulille. Aivan käsittämätöntä, miten teini-ikäisillä on koko ajan valtava nälkä. Pesen pyykkiä, järkkäilen nurkkia. Ruokin kissoja ja koiria. Kuskaan lapsia ympäriinsä ja sitten käynkin jo uudestaan kaupassa.

En muista, koska olisin elämässäni ollut onnellisempi, kuin viimeisen vuoden aikana. Miten voikaan näistä ruuhkaisista ajoista nauttia.

Tänään olen valmistellut kotia viikonloppua varten. Lähdetään ystäväni Alexin kanssa Onnibussilla road tripille Lapualle. Me mennään kylään Lakeuden Paljasjalkakenkäkaupan Kirsille. Ollaan odotettu tätä tosi kovasti! Mummi tulee pitämään tätä sirkusta pystyssä tänne siksi aikaa. Leivoin hänelle leipää, lapsille makaronilaatikkoa.

Arki. Parasta aikaa elämässä ❤️