Kesä mennä humpsahti, miltei huomaamatta, ja silti täydempänä kuin pitkään aikaan. Siihen mahtui kaikenlaista, ennen kaikkea rakkautta. Sitä on riittänyt ja sitä en lakkaa hämmästelemästä.

On kulunut melko tarkalleen vuosi siitä, kun kaivoin ikivanhat Adidaksen ohutpohjaiset tossut kaapista esiin ja koin olevani uuden äärellä.

Eilen mietittiin vanhemman pojan kanssa auringon lämmittämässä autossa huristellessamme (Note to myself - ehkä tämä on se vuosi, jolloin saan ilmastoinnin vihdoin korjattua…), kuinka hassua, että kevät on nyt täällä. Pari viikkoa sitten…

Olen pitänyt blogin kanssa hiljaiseloa. Virta ehtyneenä, kynä vaienneena, ainoastaan aavikon ujellus seurana. Ajatuskin siitä, että vielä kaiken muun arkihässäkän lisäksi pitäisi ehtiä kirjoittaa jotain järkevää (…) tekstiä, on tuntunut niin kaikin puolin…

Olin nuorempana ahkera avantouimari. Tai ennemmin ”avantokiljuja”. Kiljuen veteen ja kiljuen pois samalla toivoen, että kukaan ei osu tielle. Mikään ei ole hirveämpää, kuin kyykähtää hyiseen veteen ja yrittää luottaa siihen, ettei kuolema…

Kerrankin sattui sunnuntaille aivan mielettömän ihana ja aurinkoinen ulkoilukeli! Olen nauttinut tästä valosta niin valtavasti. Sanon kerrankin, koska olen saanut tästä talvesta jo aivan tarpeekseni. Maaliskuu lähenee, sieltä se aivan pian saapuu ja…

Tutustuin Valpuriin SEXPOn seksuaalineuvoja-koulutuksessa viime vuosikymmenen puolella. Hänellä oli luennoilla tosi fiksuja kysymyksiä ja tauoilla jotain virkistävän erilaista.

Olen nyt reilu puoli vuotta kävellyt paljasjalkakengillä ja lokakuusta asti kirjoittanut blogia paljasjalkavuodestani. Alunperin tarkoitukseni oli downshiftata elämää kuluvan vuoden aikana. Miten se on mahtanut tähän mennessä onnistua, noin niinkuin omasta mielestä..?

Vieläkö muistat ne ajat, kun kameraan työnnettiin filmirulla ja kuvat piti erikseen lähettää kehitettäviksi? Kuvia sai jännittää viikkotolkulla. Tulisiko niistä hyviä vai huonoja vai ihan kauheita… Isäni piti aikoinaan valokuvauksesta. Harrastus, jonka hän…