Lapuan lakeuksilla, osa 1

Saavuimme Alexin kanssa Seinäjoen bussiasemalle perjantai-iltana puoli yhdeltätoista. Lakeuden Paljasjalkakenkäkaupan omistaja Kirsi oli miehensä Jorman kanssa huristellut meitä Lapualta vastaan. Pitkään odotettu viikonloppu saattoi alkaa. Huraa!

Ehdittiin heittää iltaheinät hevosille ja keitellä puurot iltapalaksi. Juttua riitti niin, että kello oli yksi yöllä ennen kuin maltettiin mennä nukkumaan.

Olin etukäteen hieman huolissani (lue: kevyesti innoissani) siitä, miten osaisin nukkua yksin ilman eläimiä. Tämä osoittautui turhaksi huoleksi, sillä sain nukkuseuraa yhdestä talon kissoista. Pörri nukkui päälläni koko yön ja piti huolta siitä, että tunsin oloni kotoisaksi.

Lauantaina aamupalapöydässä juttu jatkui siitä, mihin se yöllä oli loppunut. Taisi mennä kolmatta tuntia. Kahvia ja teetä kului ja tarina lensi. On harvinaista herkkua, kun kemiat menevät kaikkien kesken niin yksiin, ettei puheelle tahdo tulla loppua. Lopulta havahduttiin siihen, että jos meinataan ehtiä yhtään muuta, on noustava ja alettava.

Kyllä me lopulta aika paljon ehdittiin loppupäivän aikana.

Illalla olin kiitollinen ystävistä. Alexista, Kirsistä, Jormasta. Kaikista eläimistä, joita ilman elämä ei olisi puoliksikaan näin mahtavaa ja rikasta. Saunasta ja jalkakylvyistä ja bussimatkoista.