Kukkuluuruu mitä kuuluu?

Olen pitänyt blogin kanssa hiljaiseloa. Virta ehtyneenä, kynä vaienneena, ainoastaan aavikon ujellus seurana. Ajatuskin siitä, että vielä kaiken muun arkihässäkän lisäksi pitäisi ehtiä kirjoittaa jotain järkevää (…) tekstiä, on tuntunut niin kaikin puolin mahdottomalta ja vaikealta, etten ole kyennyt.

Mitä ihmettä Liinan elämässä on tapahtunut, saatat huomata miettiväsi. No, minäpä yritän lyhyesti kertoa.

Nuorempi poika aloitti koripallon yli vuoden tauon jälkeen. Yhtäkkiä illat kuluvat treeneihin kuskatessa ja sieltä hakiessa. Viikonloppuisin on pelejä, joita äiti luonnollisesti haluaa olla seuraamassa. Ollaan tilattu pelivaatteita ja hoidatettu polvikipuja, joita nopea kasvu on saanut aikaan. Äidin pieni jättiläinen <3

Podcastin suhteen olen ollut riemumielellä. Ensimmäinen kausi on nyt kokonaisuudessaan taputeltu ja halutessasi pääset kuuntelemaan sitä täältä. Toisen kauden suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Olen hahmotellut aiheita ja sisältöä ja kysellyt vieraita jaksoihin. Sen verran voin paljastaa, että toiselle kaudelle on luvassa jälleen aivan älytöntä asiantuntijuutta ja mahtavia persoonia! Yllättävän paljon aikaa menee, kun samaan aikaan etsii sekä vieraita että sisältöyhteistyökumppaneita ja pitää palavereita asioiden tiimoilta. Podcast on varmasti suurin syy sille, ettei luovaa ajatusta blogin kirjoittamiseen ole jäänyt. Se on vienyt kaistan siltä osin ihan kokonaan.

Työpäivien jälkeen kotona on odottanut nälkäisiä suita ja lenkitystä kaipaavia karvakavereita. Koiran suolistoleikkauksesta kuntoutuminen on tällä kertaa (niitä takana jo kolme, voi apua) vienyt aiempia kertoja pidemmän ajan ja ollaan ajoittain oltu koirasta kovin huolissamme.

Meidän Robin-herralla on taipumus nautiskella hikisukkia ja tamponeita ja hiuspompsukoita, joiden perään hänellä on niin käsittämätön vainu, ettei me millään meinata pysyä perässä. Olenkin siirtynyt kuukupin käyttöön ja lapsille olen ilmoittanut, ettei meillä jatkossa käytetä enää sukkia. Ikinä.

Pojalla tuli eräänä aamuna kouluun vähän kiire, jonka johdosta puolet naulakosta repesi seinästä irti. Tästä innostuneena huomaan aloittaneeni pientä pintaremonttia. Olen repinyt loppua naulakkoa seinästä, kitannut reikiä, pessyt ja hionut ja pojan kanssa ollaan heiluteltu teloja ja pensseleitä. Odotan sitä feng shui -fiilistä, mikä siististä kodista joskus taas tulee.

Huomaan, että jaksaminen on haastava laji. Kun elämässä on paljon liikkuvia osia ja asioita. Ihmisiä ja eläimiä, mistä on vastuussa, ei läheskään aina voi levätä silloin kun keho väsymyksestä ilmoittaa. Ruokaa on laitettava, kokeisiin kuulusteltava, pyykkiä pestävä ja kaikkia niitä arjen juttuja, mitkä kuuluvat perheellisen elämään.

Miten omaa arkea helpottaa, ettei kuormituksesta tule liian painavaa?

A) Kun huomaa, että omaan jaksamiseen liittyvät huolet alkavat täyttää ajatuksia, kannattaa tehdä vain se, mikä on tehtävä. Uskallettava mennä yli sieltä, missä aita on matalin. Lakattava haalimasta itselleen uusia hommia, vain koska ne ovat kivoja! HALOO – miten tämä viimeisin onnistuu, on minulle edelleen mysteeri…

B) Yrittää muistaa pitää taukoja pitkin päivää, jolloin pysyy irti myös somesta. Tässä olen kehittynyt.

C) Muistaa syödä karkkia. Tämä ei pitkällä juoksulla ole toimivin valinta, mutta hetkessä saatu nautinto helpottaa joskus ihan hemmetisti. Syön mielummin kourallisen karkkia kuin juon pullon viiniä. Karkki voi olla myös appelsiini tai salitreeni, vähän päivästä riippuen. Elämä ei kannata olla liian ehdotonta.

D) Omilla ajatuksilla on aivan valtava voima. Se, mitä päässään pyörittelee, vahvistuu ja totuudellistuu. Jos uhriudun ja mietin, mistä kaikesta nyt TAAS on selvittävä ja annan peloille vallan, jään siihen tervaan tarpomaan. Pikkuisen itsensä johtamista ja arvojen kirkastamista sekä oman suunnan tarkistamista auttaa vaikeissa hetkissä kummasti. Asioita voi aina katsoa useammasta eri kulmasta. Elämä on ainoastaan ihmisen tulkintaa siitä ja me koemme sitä hyvin monella tavoin.

Huomaan toistuvasti palaavani sen äärelle, millaista haluan elämäni olevan ja mihin suuntaan sitä viedä. Mitä hyvinvointi tänä päivänä minulle tarkoittaa ja miten jaksan sitä edistää. Mitä sinä vastaisit?