Paljasjalkakengillä avannossa

Olin nuorempana ahkera avantouimari. Tai ennemmin ”avantokiljuja”. Kiljuen veteen ja kiljuen pois samalla toivoen, että kukaan ei osu tielle. Mikään ei ole hirveämpää, kuin kyykähtää hyiseen veteen ja yrittää luottaa siihen, ettei kuolema koita jäisen hileen hivellessä hipiää.

Parikymppisenä kävin parin talven ajan useita kertoja viikossa kiljumassa avannon äärellä, sitä nuorempana talvisin mökkeillessä. Sitten muutin Helsinkiin ja harrastus jäi.

Olen vuosien varrella useita kertoja miettinyt aloittavani avannossa käynnit uudelleen. Minua on harmittanut pk-seudulla avantouinnin kalleus ja pitkät jonotuslistat seuraan pääsemiseksi. Verkkokalvoillani elää edelleen kuva isästäni hajareisin kairaamassa reikää jäähän auringon paistaessa, mökkisaunan savun suikerrellessa nenään pienessä pakkassäässä. Miten sellaiselle elämykselle laittaa hintaa ja millaiseksi se kokemuksen muuttaa…?

Viime syksynä kuulin Sompasaunasta täällä Helsingissä. Sompasauna on kävijöidensä ylläpitämä yleinen ja yhteisöllinen sauna, jonka toimintaan saa halutessaan osallistua. Olen koko talven miettinyt ja haaveillut visiitistä Verkkosaareen ja pulahduksesta avantoon. Halusin myös testata Leguanon Ballerinoja avantokenkinä.

Viime viikonloppuna tämä vihdoin toteutui. Olin psyykannut itseäni koko viikon kylmillä aamusuihkuilla. Perjantaina kävin Matilla irrottelemassa jalkojen kalvoja ja lauantaina Akilla fiksauttamassa niveliä. Tämän itsehoitoviikon kruunasi automatka Sompasaunalle, hyinen tuuli ja hyvän ystävän seura.

Avantouinnin luvataan säännöllisesti toteutettuna parantavan vastustuskykyä, lisäävän kylmän sietoa, madaltavan verenpainetta ja rauhoittavan hermostoa.

A) vihaan kylmää

B) minulla on jo valmiiksi matala verenpaine

C) olen todella harvoin kipeänä

MUTTA – hermostoa olen erilaisin toimin pyrkinyt rauhoittamaan koko vuoden, joten SE mielessä pitäen uimapuku heiluen lähdin haavettani toteuttamaan.

Ihanaa oli. Aivan parasta. Jäin välittömästi taas koukkuun. Parhaillaan tätäkin kirjoittaessani tunnen hyisen meren kutsun. Aamusuihku oli astetta kylmempi. Avantokassi pakattu. Kuumeisena selaan työkalenteriani ja mietin, minä iltana ehtisin hurauttamaan Sompiksen suuntaan. Tätä odottaessani hurautan Neurosonicin päälle ja otan iltapäivärentoutukset seuraavaa asiakasta odotellessa.

Parasta. Bäst!