Syyshurmiossa

Pikkuisen rikkinäiset tanssivat pellossa.

Kiipeilevät auringonkukissa ja korjaavat kesän satoa. Tanssivat kuin viimeistä päivää. Katsovat aurinkoon silmät avoinna. Hymyilevät toisilleen, hymyilevät maailmalle. He ovat nähneet elämää pimeässä eikä se tie enää heitä houkuta.

Pikkuisen rikkinäiset versovat maan vihreistä taimista.

Luovat nahkansa, tanssivat pilvissä. Arvet valonsäteissä punovat elämänkudosta, ohutta verkkoa, käsivarsiin ja pohkeisiin. Jokainen taistelu on kehoon jättänyt jälkensä. Niitä lempeydellä katsovat. Katseet viisaina toisissaan viipyillen.

Pikkuisen rikkinäiset huojuvat alastomina tuulessa.

Maan lämpö pitää heitä hengissä. Tarjoilee miniorgasmeja syksyisessä sateessa. Ei tarvitse kuin hengittää. Rakkaudesta itseen. Rakkaudella. Pikkuisen rikkinäiset.