Syksyisiä fiiliksiä 🍁
Käytiin ystäväni Karoliinan ja kolmen koiran kanssa koirapuistossa. Päivä oli harmaa ja mieliala alkuun sen mukainen. Juputettiin sateesta ja pimeydestä ja siitä, miten elämä syksyllä ahdistaa.
Kohta me huomattiin seisovamme puiston kulmalla vertailemassa syksystä ottamiamme kuvia. Miten upeasti auringonlaskuja ja -nousuja saikaan puhelimen kameralla vangittua. Nousevan auringon orastavassa valossa aamuisen pellon usva näytti maagiselta. Miten värikkäiltä siirtolapuutarhan tuhannet kukat vielä näin lokakuussa näyttivät. Me naurettiin ja ihasteltiin. Hengiteltiin yhdessä tunteiden kanssa. Eikä syksy enää tuntunut niin kamalalta.
Minulle loppusyksyn pimeys on joka vuosi vaikeaa. Välillä oikein pimeänä syys- tai talvi-iltana tuntuu, että pimeään katoaa kokonaan. Olenkin tänä kesänä ja syksynä yrittänyt ottaa mahdollisimman paljon kuvia ja videoita ihanista asioista luonnossa siellä kulkiessani. Voin palata niihin muistoihin ja hetkiin aina, kun pimeys saa käpertymään kerälle.
