Seksigimmat Långvikissa

Tutustuin Valpuriin SEXPOn seksuaalineuvoja-koulutuksessa viime vuosikymmenen puolella. Hänellä oli luennoilla tosi fiksuja kysymyksiä ja tauoilla jotain virkistävän erilaista. Valpuri ei säikähtänyt tapaani sanoa suoraan ja välillä vähän ”draamailla” tunteissani, hän oli itse samanlainen. Potenssiin kymmenen. Valpuri on entinen näyttelijä.

Valpurin kanssa me alettiin hengata yhdessä. Ensin kuuluttiin samaan pienryhmään, jossa tehtiin tehtäviä. Me vedettiin kuohuviiniä Sanomatalon kahvilassa ja eksyttiin koulutuspäivän jälkeen baariin iskemään mulle ovimikkoja. Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä, puhelutkin venyivät välillä puolentoista tunnin mittaisiksi.

Sen vuoden aikana minä umpifuckingrakastuin, muutin miehen kanssa yhteen ja yllättäen erosin. Se ero on edelleen kipein kokemukseni elämässä. Muistan, miten Valpuri seisoi silloin miehensä kanssa pimeässä käytävässä minua odottamassa. He halasivat, lohduttivat ja jaksoivat kuunnella. Tulivat poraamaan minulle TV:tä seinään kiinni ja lähettivät kukkia. Muistan, miten seurasin heidän tiimityötään sivusta ja oman suruni keskellä olin onnellinen tuosta toisiaan täydentävästä rakkaudesta. Se auttoi myös minua. Antoi toivoa.

Yhdessä Valpurin kanssa me jatkettiin seksuaaliterapia-opintoihin. Juhlittiin häitä ja synttäreitä ja tehtiin Seksigimmat -podcastia. Joskus nähtiin useammin, joskus ei ja edelleen soitellaan maratonpuheluita. Valpuri on viimeiset vuodet keskittynyt enemmän perheeseen ja minä – no, olen rimpuillut tässä elämän kanervikossa. Ollaan ehditty tehdä yksi kausi Seksigimmoja ja toinen kausi on plänättynä. Kunhan tässä ehditään. Sitä me molemmat odotetaan.

Vuoden verran ehdittiin miettiä, suunnitella ja sopia, että jos mentäisiin kimpassa johonkin kylpylään. Chillaamaan ja relaamaan. Allas Sea Pooliin, Löylyyn tai Flamingoon. AINA tuli jotain estettä ja taas jatkettiin suunnittelua. Kun on elämää elettävänä, ei saa pienistä lannistua.

Viime viikonloppuna se sitten toteutui. Lähdettiin Långvikin kokous-ja kylpylähotelliin. Kaameassa lumimyrskyssä kumpikin ajoi Kirkkonummelle omasta suunnastaan. Juotiin drinksut aulabaarissa, nautittiin tunnelmasta. Vedettiin biksut päälle ja lilluttiin porealtaassa. Käytiin höyrysaunassa. Katsottiin venäjänkielisiä uutisia infrapunasaunassa. Tuskailtiin kuivaa kuumuutta sähkösaunan lauteilla. Ennen kotiinlähtöä nautittiin mocktailit siinä samassa aulassa ja etsittiin allekirjoittaneen kadonneita hanskoja.

Kotiin ajellessa alkoi arki palata iholle lasten muodossa. Missäootkoskatuutmitämeilläonruokana!?? Oli ihana lähteä ja käydä, kotiin mahtava palata. Siitäkin huolimatta, että kotimatka kulki kaupan kautta, tiskivuori oli kasvanut mystisesti metrin korkuiseksi ja teini vaati itselleen vain terveellistä ravintoa (mistä olin sisäisesti ylpeä, vaikka itse yritin mennä sieltä, mistä aita oli matalin…). Ruuan jälkeen maattiin vanhemman pojan kanssa sohvalla ja syötiin karkkia sekä katsottiin meidän lempparisarjaa Sunnuntailounasta. Täydellinen päätös täydelliselle päivälle.

Ystävyyteni Valpurin kanssa on minulle tosi tärkeä. Toivon meille lisää yhteisiä vuosia, keskusteluja, kokemuksia, naurua ja kyyneleitä. Sanovat, että aikuisena on harvinaista löytää itselleen hyviä ystäviä. Toivon kaikille yhtä hyviä onnen kantamoisia kuin minulle. Oot rakas Valpuri ❤️