Paljasjalkakengät keväthangilla

Kerrankin sattui sunnuntaille aivan mielettömän ihana ja aurinkoinen ulkoilukeli! Olen nauttinut tästä valosta niin valtavasti. Sanon kerrankin, koska olen saanut tästä talvesta jo aivan tarpeekseni. Maaliskuu lähenee, sieltä se aivan pian saapuu ja taas on selvitty yhdestä talvesta.

Usko pois, olen kyllä yrittänyt ajatella, että kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät puolensa. Parhaani olen tehnyt. Lähimmäksi varmaan osun, kun mietin talven pimeyttä ja kylmyyttä luonnon näkökulmasta. Suomen luonto tarvitsee neljä vuodenaikaansa. Ainoa ongelma tässä on, että minä voisin aivan hyvin tulla toimeen ilman niitä kaikkia. Etenkin talvea.

No, onneksi tällaisia päiviä kuten tänään on ollut, alkaa tulla enemmän ja enemmän. Aurinko paistaa, lumi on kevyttä ja pakkasta juuri sopivasti. Pipon jättämät jäljet otsassa ja käsineet, jotka saa työntää taskuun.

Aamulenkillä vaellettiin koirien kanssa pitkin peltoja ja metsiköitä. Koirat nauttivat pakkasen puremien puunoksien pureskelusta ja muistivat merkata jokaisen vastaantulevan, valmiiksi keltaisen lumikökkäreen omilla hajuillaan. Minä katselin tuttuja maisemia ja yritin hengittää hetkessä. Yhtään peuraa tai kettua ei tällä kertaa tullut vastaan, taisi olla liikaa ihmisiä kelistä nauttimassa.

Olen alkanut haaveilla kesävaelluksista paljasjalkakengilläni. Lakeuden Paljasjalkakenkäkaupan Kirsin kanssa puhuttiin juuri puhelimessa ja hän sanoi vuoden kuluvan helposti siihen, että keho ajaa itsensä sisään pj-kengillä kävelyyn. Ehkäpä minun kehoni alkaisi kesällä olla valmis heittämään rinkan selkään ja lähtemään vähän pidemmällekin vaellukselle. Olettaen, että saan kiukkuilevan pakarani kuntoon sitä ennen. En ole ihan varma, mitä pidempi vaellus minulle tarkoittaisi. Se taitaa selvitä aikanaan…

Metsässä pj-kengät tuntuvat toimivan kaikkein parhaiten, on vuodenaika mikä tahansa. Jalkapohjat saavat paiskia kunnolla töitä ja varpaat elää omaa elämäänsä. Tasapaino ja koordinaatio-ominaisuudet kehittyvät siinä sivussa kuin itsestään. Eilen tuli testattua taas myös hankijuoksua, kun käytiin vanhempieni luona juoksuttamassa koiria. Sekin sujuu paljon kevyemmin Feelmaxeissa kuin kovapohjaisissa taviskengissä.

Aamulenkin jälkeen pakkasin treenikamat reppuun ja hölköttelin salille Leguanoissani sunnuntai-treeniä tekemään. Vaihdoin niihin lämpöpohjalliset Feelmaxeista eikä jalkapohjia palellut yhtään, vaikka pakkasta oli nelisen astetta. Asfaltilla juoksu ottaa pohkeisiin aivan älyttömästi, mutta sen päälle satanut lumi pehmentää tällä hetkellä juoksua mukavasti. Kesällä pääsenkin sitten metsään juoksemaan… Sitä odotellessa!