Matkan alku
Tämä blogi ei ole nakublogi.
Se ei keskity kenkiin.
Se ei fanaattisesti leiskuta lihaksia eikä pyöri pelkkien treenien ympärillä.
Mitä se sitten on?
Tämä on blogi muutoksesta. Mielen ja kehon yhteydestä. Ystävistä. Tämä on blogi oivalluksista, tunteista ja aisteista. Pysähtymisestä itsensä äärelle. Se on tarinoita elämästä ja kaikista elämän upeista jutuista.
Tämä blogi sai alkunsa omasta tarpeestani hidastaa vauhtia ja downshiftata. Paljasjalkakengät löysin juuri sopivaan aikaan kesällä, kun aloin kaivata kehoyhteyttä luontoon ympärilläni. Kengät herättelivät aistejani ja kutkuttelivat kylkiäni silloin, kun paljasjaloin kulkeminen oli mahdotonta. Sain niistä apua lihas- ja nivelvaivoihini. Ajatus lähti etenemään lumipallon lailla – ja tässä sitä nyt ollaan. Uuden blogin äärellä mahtavat ystävät, kollegat ja yhteistyökumppanit kainalossa.
Tämä blogi kertoo tarinoita näistä rohkeista pienyrittäjistä, jotka tekevät työtään suurella sydämellä. Blogista löytyy tekstiä, tarinoita ja kivoja kuvia. Joskus se on reissublogi. Joskus pysähdytään pohtimaan elämän ihmeitä. Toisinaan se voi jäädä kirjoittamatta kokonaan. Vuoden ajan taitan matkaa paljasjalkakengillä. Aion ottaa selvää, mitä uutta se tuo elämääni.
Toivon, että tämä blogi jää elämään. Että sitä on kiva kirjoittaa. Että sinulla, rakas ystävä, olisi aina hyvä fiilis klikata uutta tekstiä ja voisit jälleen jatkaa päivääsi hymy huulilla. Jos joskus niin ei käy, muista että on ihan ok olla surullinen. Että joskus ahdistaa. Ettei aina ole helppoa olla. Ja silloin toivon, että muistat hengittää. Neljällä sisään, hitaasti ulos ja laita hetkeksi silmät kiinni. Joskus jokin asia osuu omiin kipupisteisiin ja tunteet kehossa ovat siitä merkkinä. Se on mahtavaa. Se tarkoittaa, että jokin on sinulle tärkeää.
Toivon, että löydät elämässäsi oman säihkyvän supervoimasi. Ja jos blogistani voi sinulle olla siinä mitään apua, tekee se minut äärettömän kiitolliseksi.
Sinä olet mahtava. Muista aina se!