Lonkan kuntoutusta, Aki Sokka

Ongelmat oikean lonkan kanssa alkoivat pahentua joitain vuosia ennen koronan puhkeamista. Oikea lonkkanivel oli alkanut lukkiutua tietyissä asennoissa. Jalka ei välttämättä kestänyt pystyyn noustessa kunnolla alla. Pahimmillaan en päässyt lattialta ylös. Konttailin, tipahtelin ja kipuilin hyvän aikaa, ennen kuin heräsin miettimään, että ehkä tämä ei ole ohimenevää.

Aikani ihmeteltyäni tajusin hakeutua lääkäriin. Lonkka kuvattiin röntgenissä sekä ultrattiin. Ultra paljasti lonkan rustorenkaan alaisen uurteen (sublabraalinen sulcus) aiheuttavan ongelmia. Uurre oli lääkärin mukaan synnynnäinen vika rakenteessa. Oireina kipua, jäykkyyttä ja nivelen kulumista. Jossain vaiheessa tulisin tarvitsemaan tekonivelen. Jihuu. Tätä odotellessa …

Sain fysioterapiakäyntejä, mutta ohjeilla kuntouttaminen vain pahensi oireita. Lopulta nakkasin ohjeet nurkkaan ja jatkoin omia treenejä. Säännöllinen lihaskuntoharjoittelu sentään piti oireet joten kuten hallinnassa.

Lonkassa oli myös tulehdusta, joka ylläpiti kipuja oikean takareiden yläosassa. Siirryttyäni paljasjalkakenkiin kivut takareidessä alkoivat laantua. Tavallisia kenkiä kokeillessani alkoi takareisi heti muistutella itsestään. Jälleen hyvä syy pysytellä Leguanon varsissa kiinni myös tulevaisuudessa!

Minulla on ollut kaikenlaisia ongelmia alaselän, polvien, olkapäiden, nilkkojen ja niskan kanssa. Olen elämäni aikana käynyt lukuisilla fysiatreilla, ortopedeilla, fysioterapeuteilla, hierojilla ja osteopaateilla. Röntgeneissä, ultrissa ja magneettikuvauksissa. Yleensä kaikki jumppaohjelmat ja manipulatiiviset hoidot ovat pahentaneet oireita. Olen oikeastaan taantunut ajattelemaan, että elämä kehossani nyt vain on tällaista.

Kun kaikki on tarpeeksi pitkään hankalaa ja vaivakasta, siihen tottuu. Silloin elämästä tulee vain tietynlaista selviytymistä. Ehkä sinulla on ollut samankaltaisia kokemuksia omassa elämässäsi..?

Kävin eilen Aki Sokan vastaanotolla vasemman puolen selkäkipujen takia. Aki manipuloi molempien jalkojen nilkkaniveliä auki ja avasi vasemman puolen vinoja vatsalihaksia. Sen jälkeen Aki tutki selkää sekä pehmitti ristiluun aluetta ja availi SI-niveliä lantion alueella.

Olin aivan puhki ja raatona hoidon jälkeen. Mutta arvaa mitä? En muista aikaa, milloin lantio olisi liikkunut niin pehmeästi ja ihanan tuntuisesti kuin hoidon jälkeen. Kävely ei ollut kiskoilla kirskuttelemista ja jäykän epämukavaa, vaan oikeasti KIVAN tuntuista.

Heräsin ensimmäistä kertaa moneen MONEEN vuoteen miettimään, että ehkä tälle kropalle vielä on tehtävissä jotain. Että jospa kehoni alkaa oikeasti eheytyä ja voida hyvin. Että on olemassa ihminen, joka todella haluaa ja osaa auttaa. Tänään aamulla minua alkoi ihan itkettää istuessani helpotuksen ja toiveikkuuden tunteideni kanssa aamuteellä.

Niinhän sitä sanotaan, että paras yhdistelmä on työstää sekä mieltä, että kehoa.