Lempeää elämää, osa 2
Minusta on ihana välillä päästää mielikuvitus valloilleen ja kirjoittaa itselleni iloa tuottavia tekstejä, kuten eilen julkaisemani Lempeää elämää. Jos luit tuon hyvän mielen blogikirjoituksen, saatoit huomata muutaman harjoituksen sen sisällä. Jos et vielä ehtinyt, löydät tekstin täältä.
Ensimmäinen harjoitus tekstissä oli pysähtyä unelmoimaan omasta haaveiden elämästä. Haaveet ovat siitä mukavia, ettei niiden aina tarvitse olla täysin realistisia ja niistä voi saada itselleen hetkellistä iloa. Minusta olisi ihanaa, jos syksystä pääsisi suoraan kevääseen, paljain varpain voisi kulkea ulkona milloin vaan ja puissa roikkuisi paperilyhtyjä, joiden alla tanssia..
Haaveista saa voimaa jaksaa tätä elämää ja ne ovat tärkeä levähdyspaikka arjessa. Ajoittain on omien haaveiden äärelle mukava pysähtyä fiilistelemään. Ne kertovat siitä, keitä me ollaan ihmisinä ja millaisia asioita arvostetaan.
Toinen harjoitus oli miettiä ja rakennella mielessään omaa turvapaikkaa. Sellaista, missä sielu lepää eikä ole kiirettä. Jos suljet silmäsi ja peruutat muistoissasi taaksepäin, tuleeko sinulla mieleen joku ihminen ja/tai paikka, kenen seurassa tai missä olet kokenut olevasi täysin rauhallinen ja turvassa? Millainen tämä ihminen oli? Miltä siellä ihanassa paikassa näytti, kuulosti, tuoksui ja tuntui? Näistä muistoista voit rakentaa itsellesi mielikuvapaikan ja turvaihmisen. Sieltä voit löytää turvan tunnetta aina kun elämä ahdistaa ja tuntuu vaikealta. Sinne voi matkustaa milloin vaan tuntuu sellaiselta.
Ruuhkaisen elämän keskellä olo saattaa kasvaa kuormittuneeksi ihan huomaamatta. Saattaa huomata roikkuvansa kynsin hampain kiinni ystävissä, parisuhteissa tai työpaikoissa vain, jotta ei tulisi hylätyksi. Miellyttävänsä ja taipuvansa, vaikka ei yhtään haluaisi. Always going the extra mile. Joskus yksi pieni muisto turvapaikasta tai turvallisesta ihmisestä voi olla oman eheytymisen alku. Tai rauhoittaa mieltä ja kehoa kiireen keskellä. Kaikki on mahdollista.
Mielikuvissani voin matkustaa minne vaan. Tehdä mitä vaan. Olla mitä tahansa. Omassa olohuoneessani käännän kaiutinta kovemmalle ja annan musiikin liikuttaa. Kun varpaat hyppivät, liukuvat ja pyörähtelevät Tom Jonesin ”Kiss” tai Katrina & the Wavesin ”Walking on sunshine” -biisien tahtiin, alkaa olo kevetä kummasti. Eikä siihen tarvita edes paperilyhtyjä…
Kokeile vaikka ❤️