Kuinka sekaisin voi kroppansa saada?

Olin tänään aamulla väsynyt. Ei olisi huvittanut nousta sängystä. Viedä koiria lenkille. Tyhjentää astianpesukonetta. Pestä pyykkiä. Kokata kotiin jäävälle ja flunssaiselle lapselle ruokaa kello kahdeksalta aamulla. Karvaa oli joka paikassa, en muista milloin olisin jaksanut imuroida. Mieli pisti hanttiin, kuljin hitaalla. Silti olin ennen puolta kymmentä saanut aikaan aivan mielettömän määrän asioita.

Työmatkalla mietin uupumusta. Onko sille arjen rumbassa oikeasti mitään tehtävissä? Kun kaikki asiat eivät ole itsestä riippuvaisia eikä omaa perhettä voi jättää heitteille. Kun on yksin vastuussa ja täytyy pitää paljosta huolta. Se, mistä luopuu, on usein omat kivat asiat.

Joskus menneisyydessä heräsin kerran miettimään, miten oikein rentoudun. En keksinyt mitään enkä muistanut milloin. Olihan se aika pysäyttävä hetki. On helpompaa pitää muiden hyvinvoinnista huolta, kuin omastaan. Kun on aina ollut huolenpitäjä ja vastuullinen, ei siitä roolista ole helppoa luopua aikuisenakaan.

Stressi ja uupumus vaikuttavat tunnetusti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Väsyttää ja uuvuttaa, mutta silti ei saa nukuttua. Ruokahalu tekee tepposia ja painossa tapahtuu muutoksia. Seksikään ei enää kiinnosta. Ei yksin eikä kaksin eikä missään muotoa. Tekee mieli vetäytyä kaikesta kun mieli on hyvin matala.

Pitkittyneessä stressissä keho saattaa kääntyä itseään vastaan ja stressi puhkaista autoimmuunisairauden. Iän myötä autoimmunisairaus kehittää itselleen kaverin. Tai sydän- ja verisuonisairauden. Minä löysin Kilpirauhasen Vajaatoiminnan. Hän on opettanut minulle paljon siitä, miten olla itselleen rehellinen.

Kun riittävän pitkään patoaa tunteita sisäänsä eikä uskalla niitä kohdata, käy herkästi niin, että tulee sairaaksi. Sitten sairaammaksi. Lopulta kuolee pois. Kuolinvuoteella ehtii ehkä hetken miettiä, olisiko elämää voinut elää toisin. Itseään rakastaen.

Olipas vähän dramaattista … Nyt alkaa jo naurattaa. Vaikka aamulla tuntui rankalta, iltaa kohti helpottaa. Päätin chillata rauhassa, vaikka mieli käski imuroida. Lapset söivät aamulla tekemääni ruokaa, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Kävin koirien kanssa ulkona ystävän kanssa ja saatiin molemmat purkaa omia tuntoja. Kynttilänvalossa kotona ei ollenkaan tule nähtyä karvoja matoilla.

Olen oppinut, että on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan, mitä keho viestittää. Kuuntelemaan, lohduttamaan ja tarjoamaan myötätuntoa. Kaikkina päivinä se ei onnistu arjen rumban keskellä. Mutta tyhjiä päiviä tulee, kun niitä laittaa kalenteriin. Jaksaakseen iloita ja leikkiä tarvitsee hiljaisuuden hetkiä.

Kun oma seksuaalisuus ja halu alkaa kuplia pinnan alla ja varpaita kihelmöidä. Silloin tietää, että alkaa olla hyvässä paikassa elinvoimansa lähteellä. Silloin myös niitä omia kivoja juttuja alkaa löytyä.