Kateus & häpeä

Oletko koskaan miettinyt, kuinka monta minuuttia kadehdit tai häpeät jotain hereilläoloajastasi? Miltä näytät, missä olet tai oletko saavuttanut kaikkia niitä asioita, mitä pidät hyvän elämän mittana? Kateus istuu tiukassa. Häpeä sen sisällä. Eikä kumpikaan tunnu kovin hyvältä. 

Kateus syntyy turvattomuuden tunteista. Se herää sisäisessä sopukassa, missä ei koe olevansa riittävä. Kateus saa ajattelemaan ”Jos minulla vain olisi…” ja sysäämään vastuun omasta hyvinvoinnista vastapuolen harteille. Kateus syyllistyy ja syyllistää, uhriutuu ja vetäytyy. Joskus se pitää mykkäkoulua ja häpeää itseään ihan kauheasti. 

Kateus pelkää, että siitä ajatellaan tuomitsevalla tavalla ja siksi se peittää itsensä ilkeyksillä. Joskus kateus oppii miellyttämään ja myötäilemään. Lopulta uskomaan, ettei se mitään hyvää edes ansaitse. 

Kateus saattaa jallittaa ihan kauheasti. Niinä päivinä tekisi mieli sylkeä ja potkia ja koko maailma haisee kakalta. Silloin menee hermo eikä jaksa olla tasapainoinen tai minään  jeesuksena. Jos sen pillin mukaan alkaa tanssia, huomaa  lopulta voivansa hirvittävän huonosti. 

Olen saanut oman osani näistä uuvuttavista tunteista. Vaativuus itseäni kohtaan on ajanut suorittamaan armotta. Joskus olen tehnyt sitä oman terveyteni kustannuksella. Olen halunnut olla enemmän; parempi, hauskempi, kauniimpi, lihaksikkaampi, fiksumpi. En niinkään muiden kustannuksella. Ainoastaan itseeni tyytymättömänä. Sisäinen draiveri on puskenut minua eteenpäin. Sitten kun osaan tämän tai pystyn tähän, sitten ehkä kelpaan. Itselleni, muille, maailmalle.

Tänään kun ajattelen sisälläni asuvaa kateutta, minussa herää pehmeän helliä fiiliksiä. Tiedän sen olevan yksinäinen ja epävarma, kaipaavan lämmintä halausta. 

Olen yrittänyt oppia olemaan oman kateuteni puolella. Pidän sitä kädestä ja vien reppuselässä. Me katsotaan yhdessä telkkaria ja pidetään villasukkia eikä meikata koko viikossa. Joskus kateudella on huono päivä ja se yrittää keljuilla. Se kuiskii häpeän sanoja korvaani peilin edessä tai lällättelee suuntaani viisaiden ihmisten keskellä. Yritän silloin muistaa katsoa sitä lempeästi. Nojata taakse ja hengitellä. Ottaa syliin ja silitellä. 

Kateus on se pieni lapsi minussa, joka opettelee olemaan turvassa. Ja kaikkien lasten tavoin senkin pitää testata, onko turvaverkko kestävä. 

Author: Liina