Joulu

Meidän perheessä joulua on aina juhlittu rakkaudella. On ollut ruokaa, tunnelmaa ja kaikille lahjoja. Kynttilöitä on poltettu aamusta iltaan ja saunaa on saanut lämmittää heti kun siltä tuntuu. Olen viettänyt kaikki elämäni joulut vanhempieni luona, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Usein sisarukseni ovat olleet siellä myös. Nykyään myös kaikkien meidän lapset. Jouluun liittyy valtavasti ihania ja lämpimiä muistoja.

Jouluun liittyy myös paljon väsyneitä muistoja niiltä vuosilta, kun yritin vain jaksaa hengittää ja selvitä päivästä toiseen. Siksi tämä joulu on ollut erityinen. Monellakin tapaa. Tämä joulu on ensimmäinen, jonka tein minulle ja pojille meidän omassa kodissamme. Emme lähteneet mihinkään enkä kutsunut meille ketään. Tein itse ensimmäistä kertaa kaikki ruuat; graavilohen, kinkun, laatikot, tortut, salaatit ja meidän suvun perinteisen jälkiruuan, luumukiisselin. Ostettiin kuusi ja kasa kuusen koristeita. Minulla ei ole ennen ollut omaa kuusta. Miten näinkin pieni asia tuntui niin valtavan merkitykselliseltä…

Tein joulua pikku hiljaa, marraskuun lopusta asti. Virittäydyin tunnelmaan joululauluja kuuntelemalla. Paria viikkoa ennen joulua hyllyt notkuivat joulukoristeita ja olin ostanut ensimmäisiä lahjoja. Tämä voi sinusta tuntua kummalliselta – tällaiset tavalliset asiatko nyt niin erityisiä. Minulle kyllä. Monta vuotta meni päivä kerrallaan ja jo pelkästään asioiden ajattelu tuntui liian työläältä, saati joulun suunnittelu ja siitä vastuun ottaminen. Tuntuu, että tänä vuonna olen saanut koko elämäni takaisin ja se on suurin lahja, mitä olen koskaan osannut toivoa.

Vaikka olimme poikien kanssa kolmistaan, halusimme ylläpitää vanhoja tuttuja perinteitä. Perinteitä vaalien aattoon kuului riisipuuroa, saunomista, ihanaa ruokaa, paljon lahjoja ja illalla hautausmaalle. Etenkin aattoillan hautausmaa-käynti oli aivan ihana. Sytytimme kynttilöitä muualle haudatuille sukulaisille ja kuljimme hautojen väleissä miettien tuntemattomien ihmisten elämäntarinoita.

Olen kuluneena vuonna yrittänyt opetella hidastamaan ja olla enemmän läsnä muille. Olla stressaamatta jatkuvasti. Poisoppia olemasta niin väsynyt. Etten olisi niin huolissani kaikesta. Ettei aina olisi niin kiire ja mieli koko ajan monta askelta edellä jossain tulevassa. Siitäkin syystä tämä joulu on ollut erityinen. Se on ollut perinteinen, silti aivan omanlainen.

Tässä joulussa olen kiitollinen lapsistani ja eläimistäni, koko mahtavasta perheestäni. Olen kiitollinen naapuristani & ystävästäni Karoliinasta, jonka kanssa jaksamme koiralenkeillä yhdessä pidemmälle, kuin yksin ikinä olisi selvitty. Olen kiitollinen ruuasta, lahjoista ja sukulaisista. Kaikesta rakkaudesta ja muistamisesta. Ennen kaikkea olen kiitollinen koko tästä upeasta sekasotkusta, jota elämäksi kutsutaan.