Häpeä ja täydellisyys
Myötätunto, empatia, häpeä, suorittaminen ja itsensä johtaminen. Tässä muutamia aiheita, joita tällä viikolla on tullut pyöriteltyä uupumusta käsittelevää podcastia tehdessä. Etenkin häpeä on mielestäni aivan äärettömän herkullinen aihe. Miten oman häpeän äärelle uskaltaisi pysähtyä? Uskallatko sinä?
Syyllisyyttä ja häpeää on joskus vaikea erottaa toisistaan. Jatkuvasti suorittava ja uupunut ihminen kokee herkästi syyllisyyttä tekemättömistä asioista. Hän pelkää aiheuttavansa muille huolta ja vahinkoa jos jokin asia jää tekemättä. Itselle suunnattu puhe ja ajatukset ovat kielteisiä ja arvostelevia. Lähtökohta on se, että kaikessa pitää onnistua ja jokaista miellyttää. Syyllisyys iskee, jos siinä ei onnistu täydellisesti. Tuntuu kurjalta ja myötätunto itseä kohtaan on kadoksissa.
H ä p e ä iskee luihin ja ytimiin. Sen taustalla on usein jokin trauma, joilta meistä kukaan ei ole turvassa. Häpeä saa tuntemaan, että on aivan totaalisesti epäonnistunut ihmisenä. Häpeä leimaa ja sen alle tuntee luhistuvansa. Näennäisesti kyse voi olla yksittäisestä pienestä tapahtumasta, mutta triggerit menneestä vyöryttävät tunteet päälle tsiljoonan kilometrin tuntivauhtia.
Häpeään liittyy avuttomuuden ja vajavaisuuden sekä hallinnan puutteen tunteita. Katse kapeutuu ja keho on kuin tulessa. Sielu myllertää pesukoneen linkousohjelmassa ja tekisi mieli deletoida kaikki itsestään ja elämästään, kadota kokonaan. Sen voi laukaista toisen ihmisen äänensävy, katse, ele, jokin sanottu tai sanomatta jäänyt, huomion kohteeksi joutuminen, huomiotta jääminen tai vaikkapa somessa nähty kuva.
Häpeä ei tunteena välttämättä näy ulospäin, mutta se muuttaa ihmisen käytöstä. Yksi alkaa puhua aivan omituisia, toinen peittää tunteensa jatkuvaan suorittamiseen. Kolmas katoaa kokonaan paikalta ja neljäs yrittää posket punaisina kadota tapettiin. Häpeän tunne on niin voimakas, että ihminen tekee mitä vain välttääkseen sitä. Oletko koskaan uskaltanut pysähtyä miettimään, miten oma häpeäsi toimintaasi ohjailee? Mitä sinussa silloin tapahtuu?
Häpeä ja syyllisyys hakevat täydellisyyttä. Täydellistä ulkokuorta, kotia, puolisoa, rahaa, työsuoritusta. Joskus häpeä saa sulkemaan muun maailman ulkopuolelle ja vetäytymään kaikesta. On helpompi olla yksin kuin antautua uuden tuskan mahdollisuudelle. Sille, että joku satuttaa tai itse satuttaa toista.
Häpeän vastavoimia ovat empatia, myötätunto, arvostus, kunnioitus, avoimuus ja herkkyys. Niitä me kaikki kaipaamme ja tarvitsemme. Joskus käy kuitenkin niin, että empaattinen ja myötätuntoinen tai positiivista palautetta antava lähimmäinen saa häpeävän häpeämään vielä enemmän. Ahdistumaan ja vetäytymään kontaktista, hakemaan etäisyyttä. Tuttu kurjuus on aina turvallisempaa kuin tuntematon onni. ”Vittuiletsä mulle?” kysyi kerran eräs nuori aikuinen minulta kehuessani aivan vilpittömästi hänen puseroaan. Ihminen uskoo itsestään sen, mitä itsestään ajattelee. Häpeän lyöminen sisäisten uskomusten taltuttaminen ottaa oman aikansa. Hyvyyttä tässä maailmassa ei koskaan ole liikaa.
Ihmisten erilaisuudessa piilee elämän rikkaus.
Kansikuva: Maria Kimalle
Kengät: Lakeuden paljasjalkakenkäkauppa