Elämää jalkojen päällä, osa 1

Tänään ajattelin kirjoitella hieman jaloista. Näistä ihanista luomuksista, jotka uskollisina kantavat meitä läpi elämän.

Jalkaterässä on 26 luuta, 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Mieti, mikä kokonaisuus!? Ei mikään ihme, että gasellin lailla hyppelehdimme elämän sivulta toiselle.

Jos otat nyt sukat pois ja katsot jalkojasi, niin miltä ne näyttävät? Niissä saattaa olla hiertymiä, vaivaisenluita, varpaat vinossa, kynsi pystyssä tai iho kuoriutua. Ei sillä oikeastaan väliä. Ne ovat sinun jalkasi. Osa sinua ja historiaasi.

Jos huomaat katsovasi jalkojasi arvostellen, inhoten tai häpeän kautta, kykenetkö löytämään hitusen myötätuntoa mukaan? Nämä kallisarvoiset läpyskät ovat johdattaneet sinua jo vaikka minkälaisiin seikkailuihin. Olet kävellyt, kiivennyt, liukastellut, rakastellut ja pyöräillyt niiden kanssa. Ne ovat kulkeneet allasi painonnousut ja -laskut sekä väsymyksen hetket.

Jos pistät silmäsi kiinni ja hetkeksi vaellat ajatuksiisi, millainen paljasjalkakokemus ja aistimuisto sinulle tulee ensimmäisenä mieleen? Minun mieleeni nousee lämmin puulaituri kesäpäivänä. Siinä on sellainen vähän kulunut ja auringossa haalistunut pinta. Mielessäni kävelen laiturilla ja tunnen puun jalkapohjiani vasten.

Muistan myös sen, miltä tuntuu istua laiturin reunalle ja laskea jalat kylmään veteen. Alkuun vesi kirpaisee ihoa, mutta kohta sitä ei enää edes huomaa. Paitsi jalkoja liikutellessa – mutta sekin tuntuu ihan kivalta. Muutama pieni särki ilmestyy jostain tarkkailemaan tilannetta.

Tuntuu vähän haikealta palata tästä muistosta takaisin nykyhetkeen. En muista, milloin olisin viimeksi oikeasti istunut mökkilaiturilla. Siitä on vuosia. Onneksi muistoissa näihin hetkiin on aina mahdollista palata ja aistikokemusten voimin saan palautettua kaiken elävästi mieleeni.

Iho muistaa. Jalat muistavat. Riemun hetket kesäisellä nurmella. Tikut jalkapohjissa, mustelmat kantapäissä. Myös liian pienissä kengissä taivalletut kilometrit. Miltä se tuntuu, muistatko?

Muistan kuinka kerran lapsena pyöräilin paljain jaloin ja jalka lipsahti polkimelta. Sitä kipua ja veren määrää. Pelotti mennä kotiin, koska minua oli siitä vasta varoitettu. Varpaat veressä itkien kiipesin portaita viidenteen kerrokseen koska en uskaltanut mennä hissillä. Seuraavana päivänä taisin taas pyöräillä ilman kenkiä, varpaat laastaroituina. Toiset oppivat kerrasta. Toisille sillä ei ole niin väliä.

Millä tavoin olet pitänyt jaloistasi huolta? Minä rasvaan omani aina iltaisin. Venyttelen jalkapohjia ja pyörittelen niveliä. Löysin kaapista pienen punaisen fasciapallon, jota pyörittelen jalkapohjien alla. Nytkin tätä kirjoittaessani pallo hieroo jalkopohjiani.

Tiesitkö, että paljain jaloin kävellessä aktivoituvat kaikki kävelyyn osallistuvat lihakset eli puolet kehon noin 640 lihaksesta ja paristasadasta luusta, sekä iso joukko niveliä..? Ei huono, kuten Jorma Uotinen sanoisi.

Kiitos kaikki rakkaat, jotka laitoitte ihania ylläolevia kuvia blogitekstiäni varten!